Arvostelujärjestelmä

  Hei kaikille!

Uskon että kaikki, jotka ovat lukeneet arvotelujani ovat huomanneet että en ole vielä kunnolla päättänyt arvostelujärjestelmää. Pahoittelen kaikille, jotka ovat hämäntyneet muuttaessani arvostelutapaa, enää ei siitä tarvitse huolehtia.

Arvostelujärjestelmäni toimii näin:

               10 = jumalainen

                 9 = erinomainen 

       8 = Hyvä  

  7 = OK

       6 = Huono

       5 = Surkea

          4 = Toivoton

Ja nämä ovat pelin osa-alueet mitkä arvostelen:

               Musiikki: Ääninäyttely ja taustamusiikki pelissä

                                   Grafiikat: Pelimaailma, hahmosuunnittelu ja mahdolliset bugit

                                    Pelinesittely: Juoni, alkuasetelma, välianimaatiot ja pelin valikot                                             (urheilupeleissä ei arvostella juonikohtaa)

                                               Pelattavuus: Pelin pituus, mahdolliset vapaa maailmat ja valinnat ja tietenkin kuinka paljon nautin itse pelistä

Toivottavasti pidätte uudesta arvostelujärjestelmästäni.

Toivoen,

Egotej

Batman Arkham City Arvostelu

Täydellinen kunnianosoitus Lepakkomiehelle...

Chistopher Nolanin elokuvien ansioista Yön Ritarin suosio on ollut nousussa lähivuosina. Tavallisesti ensimmäisen elokuvan menestyksen jälkeen oltaisiin suunniteltu elokuvaan perustuva peli, joka on tehty hätiköiden ja ilman kunnon juonta, mutta meidän onneksemme niin ei käynyt. Sen sijaan brittiläinen pelistudio Rocksteady julkaisi kaksi elokuvista riippumatonta peliä: Vuonna 2009 Batman Arkham Asylumin ja vuonna 2011 Batham Arkham Cityn. Rocksteady tuskin katuu päätöstään, sillä kumpikin teos on voittanut useita "Vuoden peli"-palkintoja.

Arkham Cityn tapahtumat sijoittuvat vuoden myöhemmin Asylumista. Gothamin uusi pormestari Quincy Sharp (entinen Asylumin vankilajohtaja) on perustanut suljetun kaupunginosan rikollisille nimeltään Arkham City.  "Laitoksen" johtoon nimitettiin psykiatri Hugo Strange ja valvomiseen palkataan yksityinen sotilasfirma Tyger Security.  Bruce Wayne kidnapataan hänen ollessa lehdistötilaisuudessa vaatimassa kaupunginosan sulkemista. Seurauksena hän joutuu muiden poliittisien vankien kanssa rikollisten täyttämään Arkham Cityyn. 

Alkuasetelma on kiinnostava, ja se antoi pelintekijöille hyvän tekosyyn työntää Batmanin vastustajaksi monia sarjakuvissa nähtyjä vihollisia kuuluisista tuntemattomiin. Tämä myös lisää pelin pituutta huomattavasti, sillä kun olet kukistanut yhden roiston, toinen ilmestyy.

Jokerin ääninäyttelijä oli loistava.

  Arkham Cityn juoni on yksi parhaiten kootuista mitä olen pelissä nähnyt. Oli myös mukava huomata että pääjuonen lisäksi sivutehtävien juoneen oli panostettu.

Pelissä ääninäyttely on erinomaista: Jokerilla erityisesti. Mark Hamill ansaitsee suosionosoitukset, parempaa ääninäyttelijää Jokerille ei voisi kuvitellakaan. Batmanin ääninäyttelijä Kevin Conroy hoiti työnsä keskiverrosti, mutta hän olisi voinut laittaa enemmän tunnetta peliin ja tuoda henkilönsä eloon. No, nyt on liian myöhäistä, mutta onneksi ääninäyttely hoidettiin suurimmaksi osaksi tyylipuhtaasti.  

Archam City näyttää erikoisella tavalla upealta.

Grafiikallisesti Batman Arkham City on loistava.  Pelimaailma on tyyliltään synkkä ja tumma, mikä näyttää erilaiselta ja omaperäiseltä.  Hahmojen graaffinen tyyli on sarjakuvamainen, joka ei ole ehkä realistisimman näköinen, mutta se näyttää hyvältä ja on kunnianosoitus alkuperäistä sarjakuvaa kohtaan.

Vaikka Arkham City onkin teknisesti ottaen Vapaa maailma-peli, on liikkumista on turhauttavasti rajoitettu. Vain harvojen rakennusten sisälle voi mennä ja jopa jotkut Arkham Cityn sisällä olevat alueet ovat kiellettyjä. Pelissä ei ole myöskään kulkuvälineitä, mutta onneksi Batman pystyy koukkunsa avulla kulkemaan Arkham Cityn läpi parissa minuutissa.  Kaupungissa on hauska liikkua, mutta toivoisin enemmän Grand Theft Auto- tyylistä vapautta Arkham Cityssä.

Taistelumekanismi on vakuuttava.

                                                                                                                                                       Liikkumis- ja taistelumekanismit ovat hyvin suunniteltuja. Liitämisen ja lyömisen lisäksi Batmanilla
on monenlaisia vempaimia nopeampaan kiitämiseen ja tehokkaampaan hakkaamiseen. Toisin kuin suurimassa osassa peleistä, Arkham Cityssä ei kyllästy helposti tuskan aiheuttamiselle. Jotkut rikollisista ovat varustautuneet erilaisten välineiden kanssa (esim, asein, veitsin, mellakakilvin ja savupommein) jotka kaikki pitää käsitellä eri yhdistelmillä tai väistöliikkeillä.





Pelissä on hirveästi tekemistä, sillä vaikka olisitkin vetänyt juonen läpi ja kukistanut kaikki sivuhahmot, on kaupunkiin siltikin piilotettu yli 400 Riddler-palkintoa. Pelin päähahmo on tietenkin Batman (a.k.a Bruce Wayne) mutta hänen lisäkseen peliä voi myös pelata Catwomanilla ja Robinilla. Robinilla voi pelata vasta ladattuaan ylimääräistä materiaalia peliisi. Sen lisäksi voi myös ladata Catwomanin oman tarinan, missä kissanainen seikkailee Arkham Cityssä.  Kumpaakaan ei ole pakko ladata, mutta se tuo mukavasti lisämaustetta pelaamiseen juonen loputtua.

Kokonaisuutena Arkham City oli mukaansatempaava peli, joka on juonellisesti ja sisällöllisesti pelien aatelistoa. Kuka tietää, milloin seuraavaksi innostun noin paljon yhdestä pelistä.  Suosittelen kaikille sarjakuva- ja juonipelien faneille!

9.5/10 (Mahtava)

Grafiikat     9

Musiikki     9.5

 Pelattavuus   10

Juoni    9.5

 

Star Wars The Force Unleashed 2 Arvostelu

Lyhyt ja laimea kokemus...

Jos joku elokuvasarja teki minuun pienenä vaikutuksen, se oli Star Wars. Välkkyvät valomiekat, kammottavat kuolemantähdet ja kauniit kapinallisprinsessat hämmästyttivät minua. Pari vuotta sitten tutustuin kaverilla juuri julkaistuun peliin: Star Wars: The Force Unleashed. Se oli aivan uskomaton: Juoni oli hyvä, grafiikat oivalliset ja pelissä oli nostettu esille kaksi lempiyksityiskohtani Star Wars-universumissa:sithit ja voima ("force"). Voitte kuvitella innostuneisuuteni kun näin pelikaupan hyllyllä pelin jatko-osan: Force Unleashed 2. Tuntui mahdottomalta kuvitella, että Lucasarts olisi onnistunut pilaamaan niin hyvän pelin. Pelattuani pelin läpi voin todeta olleeni väärässä.

Ensimmäinen kohta joka on pilattu edeltäjäänsä verrattuna on se parhain: Juoni.

Ensimmäisessä osassa oli yksi parhaista pelijuonista mitä olen nähnyt. Siinä oli dramatiikkaa,yllättäviä käänteitä ja odottamaton surullinen loppu(on myös olemassa erilainen loppu). Jatko-osan juoni perustui yhteen kysymyksen: olenko klooni vai enkö ole? 

Force Unleashed 2:n jatkaa melkein suoraan edeltäjänsä juonesta. Ensimmäisen osan lopussa päähenkilö Starkiller kuolee torjuessaan keisarin hyökkäystä. Toinen osa alkaa Darth Vaderin kanssa harjoittelulla. Opittuasi perusnäppäimet saat ensimmäisen tehtäväsi: Tapa ykkösosasta tuttu Juno. Starkiller ei pysty siihen, jonka jälkeen Vader kertoo hänen olevan vain alkuperäisen Starkillerin klooni ja että hän on kehittänyt tunteet ja on "epäonnistunut versio". Uskomatta kuulemaansa Starkiller  päättää paeta ja mennä etsimään Kenraali Kotaa.

Juoni ei ole pelkästään huono, se on myös erittäin lyhyt. Pelin läpivetämisessä menee noin 7 tuntia, eikä tarinamuodon lisäksi ole mitään muita pelimuotoja (paitsi practice mode). Mutta älkää ymmärtäkö väärin, pelin läpipelaaminen kaikilta muiltaosin mukavaa -asioita voi rikkoa, taistelusysteemi on hyvin suunniteltu ja voiman käyttäminen avuttomiin sotilaisiin erityisen huvittavaa- mutta hauskuus loppuu aivan liian nopeasti. Asiassa tietysti häiritsee myös se, että juoni ei tarjota mitään mullistavaa tai kiinnostavaa.

Voiman käyttö on erityisen hauskaa.

Pelin grafiikat ovat hyvät, elleivät jopa loistavat. Maailmassa on paljon tuhottavaa ja maisemat ovat mahtipontisia. Cinematic Action- on pelissä aluksi hauskaa, mutta käy jossain vaiheessa tylsäksi.

Pomo taistelut olivat suurimmaksi osaksi ihan mukavia, mutta lopputaistelu Darth Vaderia vastaan kaikin tavoin turhauttava.

Aluksi joudut taistelemaan hirveän kauan muita klooneja vastaan, ja vihdoin päästyäsi vastustajasi luokse hän kaatuu parista lyönnistä. Kaikki se vaiva turhan takia!

Voitettuasi Vaderin saat kaksi vaihtoehtoa: Tapa Vader tai vain pidätä hänet. Niinkuin ensimmäisessäkin osassa, tämä valinta muutaa loppua dramaattisesti.

Pidemmällä ja paremmalla juonella Force Unleashed 2 olisi voinut olla jopa erinomainen jatko-osa. Valitettavasti tämmöisenään se aiheuttaa häpeää edeltäjälleen. Itse en suosittele tätä peliä kenellekään paitsi suurimmille Force Unleashed- sarjan faneille.

6.5/10 (Huono)

Musiikki  7.0

Grafiikat   8.5

        Pelattavuus   5.0

Fable III Arvostelu

 Valintojen loputon lista...





Viime vuosina RPG-pelejä on tullut kuin liukuhihnalta. On tullut monia huippumenestyviä teoksia, kuten Fallout ja Skyrim, ja joitain täydellisiä epäonnistumisia, kuten Dungeon & Dragons Daggerdale.
Vuonna 2005 Lionhead Studios toi mukaan uuden kilpailijan: Fablen. Peli vastaanotettiin hyvin ja sitä myytiin yli 2 miljoonaa kappaletta.Siirrytään vuoteen 2008: Lionhead julkaisee Fable II:n, joka sai edeltäjänsä tavoin positiivisiä arvosteluja ja myi keskiverrosti. Vuona 2010 julkaistiin sarjan viimeisin lisäys: Fable III.Tämän arvostelun aikana saatte selville onko Albionin taianomaiseen, valintoja täynnä olevaan fantasiamaailmaan järkevä tutustua.

Fable III:n tapahtumat ovat 50 vuotta myöhemmin edeltäjänsä tapahtumista.Albion on siirtymässä teolliseen aikaan. Pelaat Albionin prinssinä, Albionin pelastajan ja sankarin poikana, jonka veli on nykyinen kuningas. Päähenkilö kyllästyy veljensä tyranniaan ja pakenee linnasta hovimestarinsa ja isänsä ystävän Sir Walterin kanssa aloittaakseen vallankumouksen.Päähenkilö saa selville olevansa "sankari"("Hero") niin kuin isänsä ja että hänen tehtävänsä on syrjäyttää nykyinen kuningas.

Albionissa on henkeäsalpaavat maisemat

Hänellä on myös erikoisvoimia kuten taikuuden käyttö pelin aikana.

Tuosta kohdasta lähtien pelaajalle avautuu vähitellen Albionin vapaasti liikuttava maailma. Kaupungit ovat vapaita, taloihin voi murtautua ja koko Albionin läpi voi kulkea jalan.Myös huumoria ei pelistä puutu, joskus sitä on huolestuttavan paljonkin.Mielestäni brittihuumoria työnnettiin liian moniin kohtiin, joka teki pelistä välillä sekavan. Pelin grafiikat ovat hyvät, Albion valtakunta on kaunista katsottavaa mutta esim. kasvojen animaatiot eivät lämmitä mieltä. Ei uskomatonta, ei kamalaa, mutta tarpeeksi hyvää.

Pelissä yrität saada erilaisia järjestöjä, kaupunkeja ja klaaneja puolellesi tekemällä heille tehtäviä. Tehtyäsi kaikki vaaditut tehtävät he suostuvat taistelemaan puolestasi, mutta heidän antamilla ehdoilla.
Liittolaisesi ehdot ovat jokaisella erilaisia ja he vaativat päähenkilöä täyttämään ne päästyään kuninkaaksi.

Monet varmasti luulevat pelin loppuvan sen jälkeen, kun kuningas on syrjäytetty. Jos ajattelitte niin, olitte täysin väärässä, sillä tässä vaiheessa tulee vahvasti esille mielestäni pelin paras osa: valinnat.Kuninkaaksi päästyä voit olla joko kiltti hallitsija, joka täyttää lupauksensa ja on heikko taloudellisesti, tai tyranni joka pettää lupauksensa ja tienaa kasoittain rahaa käyttämällä hyödyksi esim. lapsityövoimaa. Valinnat vaikuttavat myös pelin lopputulokseen.Myös tarinan loppumisen jälkeen on hirveästi tehtävää: mennä naimisiin, ostaa ja sisustaa talo, alkaa yrittäjäksi jne. Nämä ja lukuisat muut vaihtoehdot nostavat pelin arvoa huimasti. On melkein mahdotonta kyllästyä Fable III:n parissa, koska tekemistä on niin paljon: voi tehdä tehtäviä, etsiä piilotettuja esineitä, tutkia maailmaa tai vaikka tutustua muihin ihmisiin.

Niinkuin kaikkien muiden Fable-osien, tämänkin suurin pulma on bugit. Pelissä on niin paljon tekemistä ja sen lisäksi on suunniteltu niin että koko valtakunta reagoi tekoihisi.Tehdessäsi siis jotain peli yrittää reagoida ja sopeutua tekoosi, jolloin bugeja alkaa ilmestyä.Se on suurin miinus ei-käsikirjotetussa pelissä.

Odotin Fable III:ltä paljon ja sain kaiken, mitä toivoin: vapaa maailma RPG, jossa on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin. Tietenkin bugit ja liian iso tujaus brittihuumoria häiritsi, mutta se ei muuta sitä faktaa, että Fable III on yksi viihdyttävimpiä ja nautinollisimpia pelejä mitä olen ikinä pelannut.

9/10 (Erinomainen)

Grafiikat   8.5

Äänet       8

 Pelattavuus   9.5

NHL 13 Arvostelu

Uutta on tullut ja vanhaa on mennyt...

Olen jääkiekkofani, joten voitte uskoa miten kiinnostava vuosi 2012 on ollut: NHL:n työsulku on johtanut tähtipelaajien Euroopan valloitukseen, ja olemme saaneet monia tähtiä jopa tänne Suomeenkin.

Mutta nyt on vuosi 2013 ja työsulku on loppunut, joten nyt nautin lätkästä Xboxini edessä.

Kun aloitin NHL 13:n pelaamisen, huomasin ensimmäisenä nauttivani erityisen paljon soundtrackista. Olen pitänyt lätkäsarjan musiikista, eikä tämäkään osa tuota pettymystä.Soundtrackkiin osallistuivat monet suosikki artisteistani, Anti-Flag ja Shinedown mukaan lukien. Samat pelimuodot on pidetty mutta sen lisäksi on lisätty myös kaksi uutta: GM Connected ja NHL Moments Live. GM Connectedissa voit pelata tuttua Be A GM-muotoa netissä kavereiden kanssa, kun taas NHL Moments Livessä pystyt kokemaan lähivuosien parhaita lätkähetkiä.

Kun aloitat pelaamisen, eteesi pongahtaa sama tuttu valikko jossa voit valita joukkueesi 11 eri liigasta (lisäksi myös Kansainvälisestä). Pystyt tietenkin myös valitsemaan puolesi ja myös että millä controlleilla haluat pelata pelin. Ainoa muutos joukkuevalikossa on se, että joukkueiden taso arvostellaan tähdillä numeroiden sijaan.

True Perfomance Skating nostaa pelattavuuden uudelle tasolle.

Kun aloitat pelaamisen, huomaat aluksi samat hyvin tehdyt tekstuurit, hurraavan yleisön ja hyvin animoidut pelaajat. Ensimmäisen eron jonka huomaat on luistelu. Uusi luistelu näyttää sulavalta ja realistiselta, joka tuo NHL-pelisarjan taas kerran lähemmäksi täydellistä jääkiekkosimulaatiota. Uusi luistelusysteemi kuulostaa pieneltä päivitykseltä, mutta siihen tottumiseen menee aikaa: kääntyminen ja jarruttaminen on hitaampaa ja vaikeampaa, äkillinen suunnanvaihto lähes mahdoton ja sen lisäksi pelaajien luistelunopeus on noussut, 

joka tekee puolustamisesta hankalampaa.

EA Sports mainostaa myös tietokoneen tekoälyn parantumista, mutta siinä en ole huomannut eroa. Tietokoneet puolustavat ja hyökkäävät samalla kaavamaisella tavalla kuin viimekin osassa. Myös sarjalle tutut bugit ovat saaneet jatkoa,(maila suojusten läpi, hanska jään läpi, oudot loukkantumistavat jne.) mutta bugienkin kanssa peli on äärimmäisen nautittava.Harmillista on se, että väliaikoja on lyhennetty huomattavasti, joten aikaa toisten taklimiseen annetaan mahdollisimman vähän.

Kokonaisuutena NHL 13 oli oiva jatko-osa  lätkäsimulaatioille. EA Sports on onnistunut kehittämään oikeita osa-alueita viime pelistä, ja onnistunut taas kerran nostamaan lätkäpelin pelattavuutta ja aitoitta. Tietenkin oli myös miinuksia, mutta pelin tunnelma korvaa nämä.Suosittelen lämpimästi lajin ja pelisarjan faneille.

8.5/10 (Erittäin Hyvä)

Grafiikat      8

Musiikki   9.5

Pelattavuus   8.5

Pelini

(Pää)Pelikonsolini on Xbox 360 ja tässä on lista peleistäni:

The Orange Box (Sisältää Half Life 2,Portal ja Team Fortress 2)

Fable III

Deus Ex: Human Revolution

Naruto Shippuden:Ultimate Ninja Storm 2

Final Fantasy XIII-2

FIFA 13

NHL13

Bully:Bullworth Academy Edition

Batman:Archam City

Lego Star Wars III Clone Wars

Tony Hawk Pro Skater HD

Mass Effect 2

Just Cause 2

Star Wars Force Unleashed 2

Dungeon Defenders
Assassins Creed Revelations
Red Dead Redemption
SSX
Minecraft ( Xbox 360 Version)

L.A. Noire
The Elder Scrolls V: Skyrim
Max Payne 3

Yleensä päätän itse minkä pelin arvostelen, mutta jos haluat jonkun näistä peleistä tehdyn arvostelun, kommentoi.

Kiittäen,

Egotej

Esipuhe

Hyvät Lukijat,

Toivotan teidät tervetulleiksi pelien kinnostavaan maailmaan. 

Olen aloitteleva bloggari, joka on aina ollut kiinnostunut peleistä ja muunlaisesta tekniikasta. Aion tästä lähtien kirjoittaa väh. yhden peliarvostelun joka kuukausi ja jos aikatauluni (ja sormeni) sallivat, ehkä innostuessani pikkasen enemmänkin. Käyn tällä hetkellä vasta yläastetta, mutta toiveammattini on tekniikka-journalisti, joten sain ajatuksen että voisin ehkä harjoitella taitojani täällä. Olen avoin kritiikille, ja voisi sanoa että jopa toivon saavani palautetta, jotta voisin kehittyä peliarvostelijana. Toivon tietenkin myös että sinä, lukijani, viihdyt blogissani ja nautit peliarvosteluistani.

Kiittäen,

Egotej