Täydellinen kunnianosoitus Lepakkomiehelle...
Chistopher Nolanin elokuvien ansioista Yön Ritarin suosio on ollut nousussa lähivuosina. Tavallisesti ensimmäisen elokuvan menestyksen jälkeen oltaisiin suunniteltu elokuvaan perustuva peli, joka on tehty hätiköiden ja ilman kunnon juonta, mutta meidän onneksemme niin ei käynyt. Sen sijaan brittiläinen pelistudio Rocksteady julkaisi kaksi elokuvista riippumatonta peliä: Vuonna 2009 Batman Arkham Asylumin ja vuonna 2011 Batham Arkham Cityn. Rocksteady tuskin katuu päätöstään, sillä kumpikin teos on voittanut useita "Vuoden peli"-palkintoja.
Arkham Cityn tapahtumat sijoittuvat vuoden myöhemmin Asylumista. Gothamin uusi pormestari Quincy Sharp (entinen Asylumin vankilajohtaja) on perustanut suljetun kaupunginosan rikollisille nimeltään Arkham City. "Laitoksen" johtoon nimitettiin psykiatri Hugo Strange ja valvomiseen palkataan yksityinen sotilasfirma Tyger Security. Bruce Wayne kidnapataan hänen ollessa lehdistötilaisuudessa vaatimassa kaupunginosan sulkemista. Seurauksena hän joutuu muiden poliittisien vankien kanssa rikollisten täyttämään Arkham Cityyn.
Alkuasetelma on kiinnostava, ja se antoi pelintekijöille hyvän tekosyyn työntää Batmanin vastustajaksi monia sarjakuvissa nähtyjä vihollisia kuuluisista tuntemattomiin. Tämä myös lisää pelin pituutta huomattavasti, sillä kun olet kukistanut yhden roiston, toinen ilmestyy.
 |
| Jokerin ääninäyttelijä oli loistava. |
Arkham Cityn juoni on yksi parhaiten kootuista mitä olen pelissä nähnyt. Oli myös mukava huomata että pääjuonen lisäksi sivutehtävien juoneen oli panostettu.
Pelissä ääninäyttely on erinomaista: Jokerilla erityisesti. Mark Hamill ansaitsee suosionosoitukset, parempaa ääninäyttelijää Jokerille ei voisi kuvitellakaan. Batmanin ääninäyttelijä Kevin Conroy hoiti työnsä keskiverrosti, mutta hän olisi voinut laittaa enemmän tunnetta peliin ja tuoda henkilönsä eloon. No, nyt on liian myöhäistä, mutta onneksi ääninäyttely hoidettiin suurimmaksi osaksi tyylipuhtaasti.
 |
| Archam City näyttää erikoisella tavalla upealta. |
Vaikka Arkham City onkin teknisesti ottaen Vapaa maailma-peli, on liikkumista on turhauttavasti rajoitettu. Vain harvojen rakennusten sisälle voi mennä ja jopa jotkut Arkham Cityn sisällä olevat alueet ovat kiellettyjä. Pelissä ei ole myöskään kulkuvälineitä, mutta onneksi Batman pystyy koukkunsa avulla kulkemaan Arkham Cityn läpi parissa minuutissa. Kaupungissa on hauska liikkua, mutta toivoisin enemmän Grand Theft Auto- tyylistä vapautta Arkham Cityssä.
 |
| Taistelumekanismi on vakuuttava. |
on monenlaisia vempaimia nopeampaan kiitämiseen ja tehokkaampaan hakkaamiseen. Toisin kuin suurimassa osassa peleistä, Arkham Cityssä ei kyllästy helposti tuskan aiheuttamiselle. Jotkut rikollisista ovat varustautuneet erilaisten välineiden kanssa (esim, asein, veitsin, mellakakilvin ja savupommein) jotka kaikki pitää käsitellä eri yhdistelmillä tai väistöliikkeillä.
Pelissä on hirveästi tekemistä, sillä vaikka olisitkin vetänyt juonen läpi ja kukistanut kaikki sivuhahmot, on kaupunkiin siltikin piilotettu yli 400 Riddler-palkintoa. Pelin päähahmo on tietenkin Batman (a.k.a Bruce Wayne) mutta hänen lisäkseen peliä voi myös pelata Catwomanilla ja Robinilla. Robinilla voi pelata vasta ladattuaan ylimääräistä materiaalia peliisi. Sen lisäksi voi myös ladata Catwomanin oman tarinan, missä kissanainen seikkailee Arkham Cityssä. Kumpaakaan ei ole pakko ladata, mutta se tuo mukavasti lisämaustetta pelaamiseen juonen loputtua.
Kokonaisuutena Arkham City oli mukaansatempaava peli, joka on juonellisesti ja sisällöllisesti pelien aatelistoa. Kuka tietää, milloin seuraavaksi innostun noin paljon yhdestä pelistä. Suosittelen kaikille sarjakuva- ja juonipelien faneille!
9.5/10 (Mahtava)
Grafiikat 9
Musiikki 9.5
Pelattavuus 10
Juoni 9.5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti